Kuka kertoo agentille talon tavat?

”Tiedämme enemmän kuin osaamme kertoa”, kirjoitti filosofi Michael Polanyi vuonna 1966. Hänen esimerkkinsä on arkinen: tunnistamme tutut kasvot tuhansien joukosta, mutta emme yleensä osaa kertoa, miten. Tällaista tietoa kutsutaan hiljaiseksi tiedoksi.

Jokaisessa yrityksessä on hiljaista tietoa. Tiedetään, mille asiakkaalle soitetaan ennen kuin lasku lähtee, ja mitä sanaa asiakkaille ei sanota. Uusi työntekijä oppii nämä kysymällä ja kuuntelemalla. Muutaman viikon päästä hän ei enää muista, ettei tiennyt niitä.

Tekoälyagentti ei opi kuuntelemalla, eikä se muista edellistä työpäiväänsä. Se tietää vain sen, mitä sille annetaan luettavaksi työn alussa. Syntropiassa on yli 60 agenttia. Ne hoitavat esimerkiksi kirjanpitoa ja tekevät näitä verkkosivuja, ja jokainen aloittaa työnsä lukemalla ohjeensa ja muistiinpanonsa.

Agentin perehdytys on siis kirjoittamista. Talon tavat pitää sanoa ääneen ja kirjoittaa ylös. Se kuulostaa työläältä, ja sitä se onkin. Palkkiona on agentti, joka lukee ne joka kerta ennen kuin aloittaa.

Raportti agentin kielellä

Lokakuun alussa yksi agenteistamme kertoi minulle valmiista työstään näin: ”KÄYTÖSSÄ exact df9a0a5: tyhjä tai gate/review-wait-jono ei herätä, oma persistent heartbeat-optout, preflight ja retry-lineage…”

Työ oli valmis, mutta raportti oli kirjoitettu kuin toiselle agentille.

Ihmisetkin kirjoittavat epäselviä viestejä, mutta harva työntekijä kirjoittaisi esihenkilölleen noin. Hän näkee, kuka hänen viestinsä lukee. Agentti ei näe lukijaansa.

Siksi agenttiemme ohjeessa kerrotaan lukijasta: luen viestit sitä mukaa kuin ne tulevat, monelta agentilta yhtä aikaa. Siitä seuraa sääntö: ”Ensimmäinen virke kertoo tuloksen tai sen, mitä ihmiseltä tarvitaan.”

Raportti on nyt samassa ohjeessa esimerkkinä siitä, miten ei kirjoiteta. Ohje on jokaisella agentillamme, ja jokainen kuittaa lukeneensa sen ennen kuin aloittaa työnsä.

Agentti ei näe lukijaansa.

Kun esimerkistä tuli resepti

Kirjoitettu ohje toteutuu myös silloin, kun sen ei pitäisi. Ensimmäisen blogikirjoituksemme jälkeen sen rakenne kirjattiin kirjoitusagentin ohjeeseen. Toinen kirjoitus seurasi ohjetta niin tarkasti, että se oli rakennettu samoin kuin ensimmäinen, otsikosta loppuun.

Kaksi päivää myöhemmin huomautin, että jo ensimmäisessä ja toisessa kirjoituksessa oli piirteitä, jotka saivat ne kuulostamaan samankaltaisilta. Agentti oli tehnyt juuri niin kuin ohjeessa luki. Vika oli ohjeessa: onnistunut kirjoitus oli kirjattu siihen reseptinä.

Korjaukseksi ohjeeseen kirjoitettiin syy: kun kirjoitukset vaihtelevat, ne eivät ala kuulostaa samalta, ja niitä voi verrata keskenään. Näemme, millaisia kirjoituksia luetaan. Nyt kirjoitusagentti merkitsee muistiin jokaisesta kirjoituksesta, miten se alkaa ja loppuu, ja valitsee seuraavaan toisin.

Säännön perään kannattaa kirjoittaa syy. Kun agentti tietää, miksi tulos kerrotaan ensin, se voi tehdä niin myös sähköpostissa asiakkaalle, vaikka sääntö syntyi raporteista. Tekoälyyhtiö Anthropic neuvoo samaa oman tekoälynsä käyttäjiä: kun tekoälylle kertoo, miksi jokin on tärkeää, se ymmärtää tavoitteen paremmin ja osaa soveltaa ohjetta muuallakin.

Agentti pakottaa kirjoittamaan ylös sen, mikä on tähän asti ollut vain ihmisten muistissa. Kun talon tavat on kirjoitettu agentille, ne ovat tallessa myös seuraavalle ihmiselle. Mitä sinun yrityksessäsi tiedetään vain siksi, että joku muistaa sen?

Jos yrityksessäsi on puuduttavaa digitaalista työtä, jonka voisi korvata agentilla, kerro meille haasteestasi.